 |
| Reitti Kastelholma-Seglinge |
Puoliltapäivin lähdettiin matkaan, 2-4m/s myötätuulessa, joten pernteitä noudattaen rulla auki ja kevyttä "työntöä" koneella. Olen kuullut keskusteluja ja lukenut kirjoituksia, että tällainen eteneminen rasittaa konetta/vaihteistoa, kun niihin ei kohdistu luonnollista "painetta".. En ole asiaan perehtynyt ja tietämys/kokemus/kapasiteetti ei muutenkaan riitä. Jos joku tietää asiasta paremmin, niin kommentteja tuohon alle, kiitos.
Färjsundets Seglarföreningin klubisatamaa ei näyttänyt enään olevan, tosin rannassa emme käyneet katsomassa. Kiikarilla tarkistettiin, että laiturinjäänteitä löytyy rannalta. Näin katsimme seuraavan kohteen, joka olisi mahdollisimman suojainen yöllä alkavalle navakalle pohjoisen puoleiselle tuulelle.
Sellaiseksi valikoitui luonnonsatama Seglingen lounaiskulmassa. Päätettiin mennä katsomaan, tarjoisiko se muille riittävää suojaa yön tuulelle.
Kello 16 aikoi Seglingeen saavuttiin, kevyessä lounaistuulessa ja päätettiin sinne jäädä yöksi. Paikka on luonnonsatama, joten keulaankkuri ulos ja lämpimässä kesäillassa ruokaa laittamaan. Tälaiset ulkoruokinnat ovat kivoja. Kevyt tuulenvire, lämmintä, aurinkoa.. :-)
Tiesimme, että joudumme laskemaan ankkurin uudestaan myöhemmin illalla, sillä nyt valitseva lounaistuuli kääntyy 20-22 välillä pohjoisen ja luoteen välille. Näin myös tapahtui ja tämän tuulen kääntymisen jälkeen laskimme ankkurin pohjois/etelä-suuntaisesti, alkaen pohjoisenpuolen kalliorannasta. Näin saari toivottavasti antaa mahdolisimman hyvän "peiton" kovemmalle tuulelle.
Ankkurivalo päälle ja lisäksi myrskylyhty takastaagiin palamaan.
En ole vielä oikein "marinoitunut" näihin ankkuriöihin, kun on luvattu kovempaa tuulta. Pariin kertaan kävin kannella "tarkistuksella". Ensimmäinen, kun tuulessa heiluva lyhty kolkkasi stagiin ja oli sammunut. Täytyy palauttaa tämä, aika arvokas laatulyhty, partioaittaan ja sanoa että ei ole myrskylyhty, nimestään/hinastaan huolimatta.. Mistähän niitä oikeita Myrskylyhtyjä saa?
Toinen kerta oli vähän ennen kuutta, kun ropautti 101 vesitippaa.. Nuuhkaisu, pappateltta ylös ja siihen loppuivat ne vesipisarat.
Aika narinan kettinki tai oikeastaan ankkurikettinkiin kiinnitetty köysi, jonka päässä kettinkikoukku, jolla poistetaan veto ankkurin nostolaitteesta (ankkuripeli), pitivät tuulessa. Tuulenpuuskat olivat olleet kovimmillaan 10m/s luokkaa, tosin tämä maston huipussa.
Vene väkisinkin liikkuu pyörivässä tuulessa, vaikka peräsin on asennettu tiettyyn kulmaan ja keulan kiinnitysköysi toiselle puolelle knaapiin. Näin tasoittaa vähän noita liikkeitä. Arholmassa eräässä veneessä oli pieni purjekangas vedettynä puomin päähän. Tämän tarkoitus on nimenomaan kääntää ja pitää venettä tietyssä kulmassa tuuleen nähden, vähän kun asettaisi veneen "piihin".
Toinen tietenkin olisi, että pääsisi ajamaan keulan rantaan ja kiinittämään keulan rantakallioon. Näin olisi vielä enemmän suojassa ja perästä olevaan ankkuriin kohdistuu vain tuulen pyörteistä tuleva voima..
Onneksi ankkurin noston suhteen ei ollut ongelmia. Nousi ylös pohja-ainesten pöllähdyksellä, eikä yhtään mutaa joukossa, vain tukku meriheinää.
Seuraava paikka valikoituu tuulensuojan mukaan. Halu olisi olut mennä luonnonsatama Svinskäriin, mutta navakka pohjoistuuli, joka kääntyy yöllä lounaistuuleksi. Turun pursiseuran Mikaela veneen kippari mainitsi Kastelholmassa Lapon.
Vaikka sinne on vähän hankala kulkea tästä nykyisestä paikasta, kun suorin reitti menisi Kumlingen eteläpuolella olevien saarien/karikoiden kautta ja joutuisimme pujottelemaan niiden läpi, pätettiin lähteä sinne.. Väki lappaa LAPPOon..
Kokonaismatka 27mpk
Tää on selainen oma päiväkirja tästä reissusta, joten tänne on hyvä kirjoittaa matkan muistelmat.. :-)
Eipähän tarvitse eläkepäivillä alkaa näitä kirjuuttelemaan. Pelataan eläkkeellä vaikka golfia etelässä.. niistä seikkailuuista saattaa tulla ihan toisenlaisia... Niin, jos ei purjehdita..
Muutamia kuvia sitten joskus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti