31.7-1.8.2015 Gdansk(Puola)-Värdburg(Gotlant, Ruotsi) 163mpk.. Päivitetty

Auringonnousu pilvien takaa

”Huomenta” ystäväni, kuten minulla on tapana ystäville vastata puhelimessa.  Aikaisempi, se ensimmäinen, blogipäivitys tähän matkaan löytyy tästä alta kommenteista ja nyt vuorokautta myöhemmin päivitys, kun levännyt ja tästä pisimmästä matkasta palautunut.  Totuushan on, että emme hakeneet näin pitkiä siirtymiä, mutta kun tuolta pohjukasta ei pääse pois lyhyttä reittiä.  Venäjän vesille emme halunneet mennä ja/tai samoja jälkiä takaisinpäin, mutta pitkä siirtymä tulee sieltäkin, jos ei mene Saksan ja Tanskan kautta.

Perjantaina oli tarkoitus lähteä eteenpäin.  Tuuli ennusteen mukaan laantumassa. Tiedostettiin, että voi tuulla silti ja suunnitelma oli ”jos tuulee liikaa tai aallokkoa, niin mennään HEL:iin ja lähdetään lauantaiaamuna” ja näin eteenpäin.

Aamulla satoi vettä ja emme kiirehtineet ”satakoon, katsotaan milloin loppuu..”.  Puoliltapäivin sade lakkasi ja teimme lähtöä.. Perjantai-iltana Gdanskiin tullut suomalaisveneen Pandora nainen auttoi lähtövalmisteluissa.  He olivat purjehtineet Haapsalusta Gadanskiin, 3vrk vastatuuleen, yötä päivää.  Tuulta oli kuulemma ollut 3-17m/s ja kuulemma vähän keinutti laiturilla kävely purjehduksen jälkeen.

Viereisen saksalaisen veneen La Suece:n kippari soitti meille pari lähtölaulua, itseään kitaralla säestäen.  Selvisi että musiikkia yliopistossa opiskellut aikoinaan, kun sanoin, että poikamme opiskelee musiikkia Sibiksessä..  Kiva ele ja kenties jossain tapaamme.. Sekä Babel ym odotelleet olivat vilkuttamassa..

Sitten matkaan.  Ilmoitus ”port controllille” että olemme lähdössä ja tankkausaseman kautta merelle.  Tankkausasemalla tuli propleema, kun heidän korttimaksukone ei toiminut.  Ei auttanut kun käydä hakemassa automaatista käteistä, jotta saatiin tankattua.

Tungosta kanavassa Gdansk

Kanavassa oli yllättävän paljon liikennettä, hinaajia, yhteys- ja huvialuksia.  Kanavasta ulos päästyä, nostettiin purjeet.  Jätettin heti 2. reivi päälle, sillä helpompi purkaa kun kovassa kelissä virittää päälle.  Genuaa auki lähelle 1. reiviä ja Ostara ampaisi vauhtiin, 7kn paremmalle puolella.  HEL:n niemi tähtäimessä, joka saavutettiin aika nopeasti, vajaassa kahdessa tunnissa.  Päätimme katsoa miten on tuuli niemen jälkeen ja otimme suunnan gotlandin etäläkärkeen.  Vähitellen aallokko kasvoi ja myös tuulikin.  Tuulta oli 12m/s molemmin puolin, lännestä, kuten ennuste lupasi.  Ennuste lupaili myös, että tuuli laantuu iltaa/yötä kohden, joka ei sitten toteutunutkaan.  Pari tuntia kun oli purjehdittu gotlandin suuntaan, käytiin keskustelua, että käännytäänkö takaisin HEL tai sitten Klaipedaan. 

Aallokko kasvoi kasvamistaan, mitä edemmäs päästiin HEL:n niemen suojasta.  Tuulen suuntakin muuttui hivenen vastaisemmaksi, ei ihan lännestä, vaan taipui luoteen suuntaan.  Tosin jälkeenpäin kääntyi taas länteen ja jopa lounaan puolelle, mutta ei koko aikana niin paljoa, mitä ennuste oli.

Kotia kohti

Päätettiin jatkaa matkaa. 

 Ikävin jakso oli kello 16-20 välillä.  Olimme juuri päässeet rannikon suojasta ja tuuli pääsi puhaltamaan Tanskasta asti, joka oli n. 400km päässä.  Välissä on Borholmin saari, joka on 230km päässä ja ei paljoa suojaa anna.  Tuossa vaiheessa tuulimittari näytti tasaisesti 13-15m/s.  Jälkeenpäin löytyi maksilukemaksi 17 m/s.  Jos jotain hyvää, niin pääsimme purjehtimaan koko ajan kohdetta kohti, länsituulessa, suhteellista tuulikulmaa 50-60 astetta.  Vene kulki hyvin, ei painetta ruorissa, mutta aallokko kasvoi kasvamistaan ja ei edes tullut tietystä suunnasta vaan vähän epämääräisesti.  2. reivi oli edelleen päällä, genuaa rullattu sisään jo aika tavalla ja vauhti koko ajan reilusti yli 7kn.  Hyvä näin, sillä aallot oli hyvä ottaa kun veneellä vauhtia.  Toisaalta vaikka aurinko alkoi pilkistellä, olivat aaltojen pärskeet aikamoiset.  Ruorin takana sai aika-ajoin merivesikylvyn ja hihansuut/kaulukset piti pistää tiukasti kiinni.  Tämän muisti ensimmäisen kastuneen alusvaatekerran jälkeen.

Kuutamopurjehdus

Johanna styyraa auringonlaskuun..

Tuuli tyyntyi hiukan välillä, 10 m/s pintaan mutta vakiintui lopulta 11-12m/s välille.  Näin jatkettiin aamu klo 6 asti, jolloin oltiin alle 10 m/s lukemissa ja jopa klo 9 aikoihin 7 m/s, silloin tuuli lounaasta, jota oli odoteltu tapahtuvan jo klo 21-22.  Näin jatkettiin kohti Vändburgia ja lopulta ajettiin koneella auttaen, kun nopeus alkoi painua alle 6kn ja pari rahtilaivaa uhkaavasti lähestyi pohjoisesta, gotlandin sisäväylää.

Rankka reissu sanoisin, varsinkin tuo 16-20 välinen jakso ja tunnin ajovuoroissa ajettiin Johannan kanssa.  Täytyy vielä hattua nostaa hänelle, suukko poskelle ja suulle sekä mitä tässä nyt tulevaisuudessa keksii. Oli valmiina kun ”partiotyttö” ruoriin ja itse piti huolen, että hänen vuoroaikansa ei mene ohi.  Purjehdusmatka vähän yli 160mpk, aikaa tähän 24h.  Keskinopeus näin 6,7kn joka mielestäni kertoo jotain..

Matkalla nähtiin öljynporauslautta, ihailtiin kuun siltaa, sillä yöllä oli lähes pilvetön taivas. Muutama risteily- ja rahtialus oli liikkeellä, mutta vilkkaimmalle ”syväväylälle” ehdittiin vasta aamun jo sarastaessa.  Ei sielläkään ketään näkynyt.

"Ahti" otti omansa

Muutama huomio matkalta jäi.  Ensinnäkin huomasimme että oikeanpuoleinen kulkuvalo oli hävinnyt.  ”Ahti” oli sen väriin varmaan tykästynyt ja otti omansa.  Samoin ankkurilaatikon kautta menee keulavaloille sähköjohdot.  Nämä läpiviennit täytyy tiivistää paremmin, vaikka kulkevatkin ihan kannen rajassa.  Syy on se, että kun ankkurilaatikko on täynnä vettä, tulee vesi näistä läpivienneistä sisälle.

Näin päästiin kuivattelemaan styyran(oikea) keulapatjaa ja myös styyran kaapeissa olleita vaatteita sekä lehtiä.

Matkalla ihmettelin aallon korkeuksia.  Vähän on tullut noita aaltoja katseltua, mutta nyt niitä ihan ihmetteli.  Löysin netistä teoriaa asia suhteen ja osoitteesta http://blogi.foreca.fi/wp-content/uploads/2015/01/Aallonkorkeus.jpg periaatetaulukon.  Josko laskisi ihan vain ”kevyesti” 12 m/s tuulella ja etäisyydellä 400km, joka on matka Tanskaan.  Karkeasti tämä tekisi merkitseväksi aallonkorkeudeksi n. 4m.  On puhuttu, että tuon lukeman voi kertoa kahdella, niin saattaa olla yksittäinen isompi aalto..  Isoja aaltoja aika-ajoin kulkee.. Niin tai näin tai toisin..  Ihmeellinen on aaltojen muodostuminen ja näihin liittyvä teoria ja onneksi Bornholm oli suojaamassa.. reilun 200km päässä..

Kuivatusta Värdburg..

Toleranssit kasvoivat, toisaalta myös laskivat.  Miehistö totesi hymyssä suin, että matka tuli tehtyä, mutta tämä on nyt koettu, eikä tarvitse uudelleen kokea.  Päälle Isot Halit.

Aurinkoinen Värdburg meitä odotti joten simmarit päälle, tavarat kuivumaan ja päiväunille aurinkoon.  

Päikkärien jälkeen suihku, ruokailu ja jo ennen 20 nukkumaan.. ja kyllä nukuttiiin, ihan aamuun asti..

Satamamaksu 260 ruotsin rahaa, sisältää sähkön.  Netti toimii ja ei koko ajan huuda "ulkomaan päivämaksu täynnä, korota rajaa vastaamalla tähän viestiin.." :-)  Värdburg tuntuu ihan ok paikalta.. 

Jostakin syystä MarineTraffic ei päivitä kulkureittiämme noilla eteläisimmillä vesillä.  Samoin Spot-lähetin oli kääntynyt loppumatkasta ylösalaisin, kun se tuossa ikkuna alla vapaasti on saanut olla, omissa oloissaan.  SPOT vaatii vapaan näkyvyyden taivaalle, eli satelliittien silmien tarkkailtavaksi.  Näin muutama reittipistemerkintä puuttuu sijaintitiedoista.. Ei anneta tämän häiritä..