Oliko sattumaa vai ei, että olemme Utössä, Suomen eteläisimmässä asutussa saaressa juuri hääpäivänämme? Sattumaa kenties enemmän, kuin suunnitelmallisuutta. Täällä nyt kuitenkin ollaan, paljon on tapahtunut näinä yhteisinä vuosina ja varmasti paljon tapahtuu vielä tulevaisuudessa.
 |
| UTÖn Majakan kirkko |
 |
| UTÖn majakka |
Eilen tulimme tänne Jurmosta, tuosta karusta kauniista paikasta, joka jätti heti jälkensä meihin. Eilen ihmettelimme, että mikäs paikka se tämä on. Ei oikein päästy "sisälle" Utön sisimpään sitten millään. Yö nukuttu ja aamulla Vahisen kyydissä olleen Jannen suositteleman Hannan Utön Majakan opastuskierrokselle, josko sitten aukeaisi ja kyllähän se aukeni. Kun Janne suositteli meille opastuskierrosta, niin me kyllä kannatamme tälläiselle menemistä/osallistumista. Ihan ehdoton juttu, jotta pääsee saaren historiaan kiinni, Utöläisien elämään ja historiaa tuntemaan. Ovat monessa mielessä olleet edelläkäviöitä esim Otaniemeen tuli kouluun Internet samaan aikaan kun Utön kouluun :-)..
 |
| Hääpäivää viettämässä :-) |
 |
| Hannan kahvila |
Jos käytte Utössä, niin kuvan kahvilasta kysymään, milloin opastuskierroksia seuraavaksi.
Muuten päivään kuului merelle katsomista.. kumma taika tuolla, vai hylkeitäkö luulimme näkevämme. Varmaan molempi ja sitten nautittiin Hääpäivän kunniaksi, kallion suojassa, pitkään ko tilaisuutta odottanut juoma. Kiitokset tästä Päiville ja Arille, vuosihan tuohon meni mutta nämähän paranee vain vanhetessaan, kuten parisuhde ;-)
Illalla vielä juhlapäivällinen, saaristo buffee hotellilla ja veneelle ketunlenkkien kautta takaisin..
Eipä Ostaran miehistö tiennut tuolloin, kävellessän viimeisiä metrejä takaisin veneelle, että ei ilta vielä ollut tässä. Luotsikutterin kaverit olivat laiturilla ja siinä jäimme juttelemaan heidän kanssaan niitä näitä. Samanlainen viesti tuli heiltäkin, mitä sisämaassa havaittu, työt ovat vähentyneet, vienti ei vedä, joka näkyy luotsattavina laivoina. Kaikki Suomen satamiin tulevat laivat pitää luotsata satamaan ja satamasta pois. Joitain yksityiskohtaisia rajoja on mutta pääsääntöisesti noi, kun rahtiliikenteestä puhutaan. Pahimmat viikot ovat alle 20% ns normaalitahdista.. Heillä on myös paljon kokemusta näistä väylistä/vesistä niin Ahvenenmaan saaristosta kun myös Ruotsin puolelta.. Kiitos kaikista niistä neuvoista ja he olivat myös vakaasti sitä mieltä, että tippuneen pystyy veneeseen nostamaan vain perän kautta. Siis pahassa kelissä. Tästä asiasta käydään keskustelua ja siitä on eri näkemyksiä..
 |
| Perän kautta lähestyen.. |
 |
| Kiinni kyljessä, siirtyminen käynnissä |
Sitten sattui vielä niin, että kutterille tuli työkeikka ja pääsimme tällaiselle mukaan. Ilta oli tyyni ja olimme ainoat hääpäivää viettävät huviveneilijät paikalla, siis ko laiturissa ainoat veneilijät.. Kyllä täytyy hattua nostaa korkealle ko porukan työlle, niin kutteriporukalle kun luotseille. Vaikka ilta oli tyyni, niin suuri kunnioitus heräsi heidän työtä kohtaan, ajaa suuren tankkerin rinnalla, kylkeen kiinni ja auttaa luotsi kyytiin sekä siitä irti. Kaikki siinä vauhdissa, mitä tankkeri ajaa.. nyt n 10kn. Nyt ei ollut aallokoa, ei satanut siis optimaaliset olosuhteet, mutta annappas olla kun tuulee 20m/s koillisen tai lounaan väliltä, pakkasta ja räntää tulee.. huh huh.. Arvokasta työtä tekevät, jotta saadaan polttoaineita, kemikaaleja yms ja taas meidän tuotteet maailmalle,
Päivä oli elämyksiä ja kokemuksia täyttä, tunnetta ja ihastumista.. jälleen kerran, sekä aukesi se Utön historiakin kivasti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti